Valitan että suomeksi on aina vain tätä samaa asiaa. Se on kiinni huonosta ajankäytöstä, kun kirjoitan mielummin paljon (ruotsiksi) kuin käännän jo kirjoitettuja juttuja.
Mutta parannusta yritetään, varsin kun nämä vaaliteesit ovat aika lailla ajansa elänneet jo.
- Li
Mietteitä Vasemmistonuorten kunnallisvaaliteesien pohjalta
Ökykaupungista ekokaupungiksi
Ilmastonmuutoksen meille asettamat haasteet tuovat paljon uusia mahdollisuuksia valllanpitäjille. Turussa tarvitaan nopeata toimintaa, uusia ideoita ja toisenlainen asenne liikkumiseen. Uusi asenne tarkoittaa erinäisiä muutoksia, lähtien siitä miten me opitaan pitämään huolta ympäristöstä, siihen miltä kaupunki näyttää. Turussa pitäisi esimerkikisi kaupunkissunnittelussa huomioida millaisia taloja rakennetaan – ja minne. Uusia asuinalueita rakentaessa pitää muistaa rakentaa tiiviisti ja energiatehokkaasti, paikkoihin jossa joukkoliikenneyhteydet ovat (tai tulevat olemaan) hyviä. Tavoitteena on että turkulaiset pystyvät lähtemään töihin, kouluun, kauppaan ja harrastukssiin käyttäen joko jalkoja, pyörää, bussia – tai upouutta ratikkaa. Keskustasta tulee kaikille viihyisämpi ja esteetömämpi jos siellä ei liiku autoja lainkaan. Turku seuraisi keski- ja eteläeurooppalaisten kaupunkien (erinomaista) esimerkkiä, autottomat keskustat eivät monin paikoin ole myöskään haitanneet kauppaa ollenkaan -päinvastoin.Hyvin toimiva joukkoliikenne on elinehto ekologiselle kaupungille. Kaikilla kaupunkilaisilla pitäisi olla mahdollisuus ja oikeus hyvään elämään ilman autoa, tämän tiheä ja edullinen joukkoliikenneverkko mahdollistaisi. Tiheämmän joukkoliikenneverkoston voisi rahoitta esimerkiksi ruuhkamaksuilla. Pitkäin tähtäimen tavoitteena ilmainen joukkoliikenne kaikille, enemmän pyöräteitä ja kävelyreittejä ja vähemmän autoja isomassa osassa kaupunkia. Tämä olisi todellinen ekologinen ja sosiaalinen kannanotto kaupungilta.
Ympäristöystävällisempi Turku on myös viihtyisämpi Turku. Viheralueet pitää säästää ja niistä on pidettävä huolta, ja enemmän alueita esim joen ympäristössä pitää olla kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä. Vihtyisämpi keskusta, tiheämpi kaavoitus ja toimiva joukkoliikenne mahdollistavat uutta yhteisöllisyyttä, Turussa voimme ehkä uudestaan kokea jonkunlaista naapuri- tai kyläyhteisöllisyyttä.
Lähidemokratiaa ei virkamiesvaltaa
Poliitiinen ilmapiiri Suomessa ei voi hyvin. Vaikka sekä nuoret että vanhat edelleen seuraavat yhteiskunnallisia aiheita ja osallistuvat järjestötoimintaan, niin osallistuminen perinteiseen poliittiseen järjestelmään (eli kansanvaaleihin) on jatkuvasti laskussa. Suomessa tämä ”puolueiden kriisi” on varsinkin kunnallisdemokratian kriisi, kun tämä on lyönyt pahimmiten juuri niihin vaaleihin, joilla kuntademokratia pitäisi luoda. Vastaus tähän ongelmaan on lähidemokratia. Suomen kunnissa pitäisi nyt ruveta toden teolla miettimään käsitettä lähidemokratia, ja kuinka se voidaan Turussa toteuttaa. Tietenkin on tärkeätä viedä poliitiinen keskustelu lähemmäksi kaupunkilaisia, esim näyttämällä valtuustokokoukset netissä, tai järjestelemällä paneelin Vimmassa, mutta lähidemokratia tarkoittaa myös aktivista osallistumista kaikilta, eikä ainoastaan seuraamista. Tämä voisi toteutua kaupunginosaneuvostoissa, ja kaikille avoimissa ”kyläkokouksissa”, joilla olisi valtuuksia päättä miten tiettyjä palveluita ja muuta toimintaa järjestetään kyseisellä alueella. Kaikissa instituutioissa kuten kouluissa, vanhainkodeissa ja eteenkin työpaikoilla, pitää käyttää osallistuvaa demokratiaa kaikessa päätöksenteossa. Siis, kaikki päätökseteko niin ”alhaisella” (ruohonjuuri) tasolla kuin mahdollista. Se joka saa vastuuta osaa myös ottaa sitä, ja kun osallistumisesta tekee itsestänselvyys se myös synnyttää luonnollista kiinnostusta.
Lähidemokratian kehittäminen ei merkitsee perinteisen edustuksellisen demokratian loppettamista, sen avulla varmasti myöskin jatkossa tullaan tekemään raamipäätökset kaupungin asioiden suhteen. Mutta lähidemokratian kehittäminen on askel pois ns virkamiestyranniasta, jossa byrokraattinen prosessi on niin tärkeässä roolissa että poliittiset päätökset kaupunginvaltuustossa ovat virkamiesten tekemiä. Jos politiikot Turussa sanovat haluavansa antaa kultturille valtionavustuksien määräämä summa, mutta tämä poliittinen päätös on mahdoton tehdä koska budjettiesitystä on niin vaikeeta muuttaa (niin kuin me olemme saaneet lehdistä lukea kesällä), niin ei ole mikään ihme jos tavallinen kaupunkilainen tuntee ettää asioihin ei voi vaikuttaa. Jos jopa kaupunginvaltuutetulle on mahdotonta tehdä muutoksia budjettiesitykseen, mitä tavallinen kaupunkilainen sitten voi?
Kulttuuria kaduille
Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 lähestyy ja Turun kulttuurielämästä keskustellaan jatkuvasti. Turulla on kiire toteuttaa kulttuuriystävällistä imagoaan, kiire tulla kaupungiksi jossa on elävä ja monipuolinen kultturikenttä, kaupungiksi jossa tunnet historian siivet kun kävelet läpi keskustan, ja jossa nuorelle ja vanhalle on laaja tarjonta kultturielämyksiä josta valita. Kultturipääkaupunkiuudessa sinänsä ei tietenkään ole mitään väärää tai negatiivista, mutta kaupungin tekopyhä asenne kulttuuria kohtaan suututtaa monia. Jotta Turku voisi kutusa itseään kulttuuuripääkaupungiksi, kaupungin pitäisi myös tehdä pitkäaikaisia satsauksia ruohonjuurikulttuuriin. Sellainen kulttuuri on suunnattu kaikenikäisille, köyhä tai rikas, ja josta kaikki joko voi nauttia katsojana tai osallistujana (verrattuna isoihin instituutiohin jossa ainoastana saa olla passivinen katsoja). Instituutiot kuten kaupungintetatteri tai kaupungin filharmoninen orkesteri ovat tietenkin erittäin tärkeitä kaupungille, mutta harvalla on varaa nähdä näitä näytöksiä kovinkaan usein. Pitkäaikainen tuki kulttuurille tarkoittaa myös tukea kulttuuritoimijoille, m.m. työ- ja näyttelytilojen muodossa, riittävästi rahoitusta Turun Taideakatemialle ja myös myötämielisempi asenne kaikenlaista kulttuuria kohtaan. Kulttuuria kaduille tarkoittaa myös että kulttuuri saa näkyä ja kuulua ihmisten keskellä, eikä ainoastaan hyvin ilmastoiduissa näyttelysaleissa. Kaupungin osalta tämä tarkoittaisi myötämielisempää asennetta sellaisiin projekteihin jotka toteutuvat kaupungintilassa, enemmän julkisia taideteoksia, ja positiivinen asenne esim kultturikeskukseen Jokikadulla. Kulttuuritoimijoille isoin riski kultturipääkaupunkivuodessa on se että se johtaa ”projektiorjuuteen”. Jotta kulttuurielämä Turussa todellakin kukoistaisi pitkään ja myös ennen magiista vuosilukua, kaupungin pitää panostaa ruohonjuuritason kulttuuriin jo nyt, satsauksilla joka turvaisi kulttuurin toimintaedellytyksiä.
Palveluista ei tingitä
Pohjoismaisen hyvinvointimallin tukipilari on palvelut, etenkin jokaisen kansalaisen oikeus edullisiin terveys- ja koulutuspalveluihin. Tämä oikeus on läheisesti kytketty myös meidän käsitykseen demokratiasta ja tasavertaisuudesta. Kaikilla on oikeus terveydenhuoltoon, koulutukseen ja vanhainhoitoon, sosioekonomisesta asemastaan tai taustastaan riippumatta. Kun kuntien talous voi huonosti, palveluista yleensä tavalla tai toisella tingitään, nehän ei mitään voittoa tuota, vaan ovat päinvastoin suurimmat menoerät. Joissakin tapauksissa palvelut ovat osittain tai kokonaan kilpailutettu ja yksityistetty. On erityisen tärkeetä että kunnat myöskin jatkossa turvaavat kaikkien oikeudet riittäviin ja edullisiin palveluihin. Se on edellenkin kysymys demokratiasta ja tasavertaisuudesta, mutta myöskin elämänlaadusta ja viihtyvyydestä. Nopeeta apua sairaustilanteisiin, luotettavaa hoito vanhainkodeissa, oikeus päivähoitoon, nämä ovat kaikki asioita jotka kansalaiset arvostavat ja haluavat tukea verorahoillaan. Niistä ei tingitä. Koulujen ja koulutuksen taso on tärkeää koko maalle ja kansantaloudelle, ja nuorten viihtyvyydestä ja tarveydestä ei enää koskaan saa tehdä säästökohdetta. Riitävästi tukihenkilöitä ja mielenterveyspalveluita, helppo ja nopea pääsy psykologille tai kuraattorille on tässä asiassa erityisen tärkeetä. Kunnalla on palveluiden järjestämisessä myös vastuu alueellisen tasa-arvo toteutumisesta. Myös ympäristön näkökulmasta pitää muistaa että keskittäminen ei ole vastaus kaikkeen. Koulu, terveysasema, harrastusmahdollisuuksia, apteekki tai kirjasto lähellä kotia on tärkeä kaikille kaupunkilaisille, riippumatta siitä asuuko keskustassa tai kaupungin ulkopuolella.
Turku ei ole pörssiyhtiö
Kaupunki ei ole yritys, eikä sitä sillä tavalla voi ohjata. Tuottavuus ja kilpailukyky tarkoittavat kunnassa kaupunkilaisten hyvinvointia ja viihtymistä. Jos kaupunginhallinnossa keskustellaan voitosta, sen pitäisi tarkoittaa hyvin järjestettyjä palveluita ja avointa kaupunki-ilmapiiriä. Elävässä kulttuurikentässä, puistoissa, kirjastoissa, musiikkikerhoissa, yleisissä taideteoksissa, bussilinjoissa ja föreissä on itseisarvo, arvo joka markkinat eivät tunne.
Kaupunki ei ole yritys, sen pitää olla kaupunkilaisten näköinen ja niiden palveluksessa. Me kaupunkilaiset luomme kaupungin, joten kehittäkäämme kaupunkia meidän ehdoilla.
